Esiin yksi raha

Translations of the phrase RAHA- JA TALOUSUNIONIA from finnish to english and examples of the use of 'RAHA- JA TALOUSUNIONIA' in a sentence with their translations: Tavoitteena ollutta raha- ja talousunionia ei ole koskaan saavutettu. Yksi CashPoint -piste vastaa yhtä Norjan kruunua, joka on noin 0,10 €. Eli esimerkiksi kerryttäessäsi 1 500 CashPoint -pistettä voit saada seuraavasta matkastasi alennusta jopa 150 €. CashPoint-pisteitä ei kerry muiden lentoyhtiöiden lentolipuista, laskujen maksamisesta, tilisiirroista, eikä käteisnostoista. 12. Elina Lepomäki varoittaa euron tulevaisuudesta ja kriisistä, jota emme vielä edes ymmärrä – Nostaa esiin jättisumman, jota eduskunta ei ole kuitannut Yksi maailma, yksi raha -- lähitulevaisuutta Tässä artikkeli globaalin maailmanvaluutan tulosta lähiaikoina jonkin kriisin kautta. Sisältää paljon lainauksia eri taloustieteilijöiltä ja muilta henkilöiltä. Yksi asia, jonka kouluttaja otti esiin ja josta en ole ihan varma kuinka siihen suhtautua, oli euromääräisen kuukausipalkan päälle tulevat muut edut. Näitä hän mainitsi bonukset, lomarahat, päivärahat, etäpäivät, joustavan työajan, puhelinedun, työterveyden, matkakorvaukset ja mitä näitä nyt oli vielä muita. Finni nosti esiin keskiviikkoisessa Urheiluliiton lehdistötilaisuudessa muutamia teemoja. Yhtenä hän nosti esiin juurikin yleisurheiluvalmennuksen kehittämisen. – Jotenkin tuntuu välillä kummalliselta, että jos urheilijalla on kymmeniä tuhansia tukieuroja käytössä, siitä viisi prosenttia tai alle menee valmentajan kuluihin. Yksi keskeisimmistä monetarismin esiin nostamista ajatuksista oli rahan tarjonnan ja inflaation välinen yhteys. ... Koska raha on endogeenista, ei kokonaiskysyntää lisäävälle rahavarallisuuden kasvulle ole olemassa mitään kiinteitä ja ennalta määrättyjä rajoitteita. Tässä tosiasiassa piilee myös rahan ja inflaation välinen yhteys. Yksi kirjassa ... Raha ei riitä kaikkeen, vaan lapsi joutuu tekemään valintoja. ... Kirjan luvuissa tuodaan esiin elämän eri osa-alueisiin (mm. asuminen, työ, opiskelu, perhe-elämä, vapaa-aika, pankki-asiat) liittyviä vaihtoehtoja ja valintoja. Raha, jolla ei ole vastinetta arvossa, ei ole rahaa vaan hötörahaa, huiputusta! Raha on ainoastaan vaihdon väline ja arvon vastike. Ilman arvoa, kyse on petoksesta kuin autokaupassa, jossa autosta puutuu moottori. Talousteoriat, jotka hyväksyvät rahan ilman arvo vastiketta ovat puhtaasti huijauksia. Raha-asiat nousivat esiin myös hyvien puolien kohdalla. Noin yksi kymmenestä piti hyvänä puolena sitä, että itsekseen asuva saa päättää omista raha-asioistaan yksin. Kyselyn toteutti tutkimusyritys Taloustutkimus , ja yhden hengen taloudessa asuvia suomalaisia vastaajia oli 862.

Erikoinen päivä elämässäni

2019.07.10 13:51 ajatuksiani Erikoinen päivä elämässäni

Hei kaikille! Sain inspiraation kirjoitella itselleni blogityyliin päivän tapahtumista, ja ajattelin jakaa sen tännekin jos joku haluaa lukea ja/tai keskustella aiheesta.Taustatietoina sanottakoon että olen noin kolmekymppinen mies, sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, vähävarainen ja olen ollut pitkin elämääni pätkätöissä jotka ovat päättyneet yleensä masennuskauden burnouttiin, potkuihin tai ihan vaan määräaikaisuuden loppumiseen. En ole oikein löytänyt suuntaa elämälleni.
Tarina sisältää huumeiden käyttöä, joten vältä lukemasta jos se aiheuttaa sinussa ikäviä tunteita. Se sisältää myös iloisia oivalluksia, ja näkymää siihen miten sosiaaliset ja yhteiskunnan paineet vaikuttavat ihmiseen. Kiitos jo etukäteen, jos joku jaksaa lukea. En ole ennen oikein kirjoittanut mitään, joten pahoittelen jos teksti on vaikeasti luettavaa tai huonosti säestettyä.


Saavuin kotiin sunnuntai-iltana. Olin viettänyt loistavan viikonlopun maaseudulla, puolisoni ja yhteisen ystävämme syntymäkodissa. Kävimme saunassa, ja istumme laiturilla kuunnellen Juicen klassikoita ja muita yhteisiä suosikkibiisejä. Vesi oli sopivan viileää, juuri sopivaa saunasta pulahtamiseen. Naisia se vähän palelsi, mutta uskalsivat epäröinnin jälkeen uimaan. Siemailimme laiturilla valko- ja punaviinia, samalla nautiskellessamme saunan kiukaalla kypsyneitä perunoita ja paprikoita, makkaraa unohtamatta. Jaoimme yhteisiä murheitamme, muistoja, päivän tapahtumia ja unelmia.
Mietin kotona huomista, ja kuinka minun tulisi valita palkaton työkokeilupaikka todennäköisesti kirjaston ja IT-tuen väliltä. Maksajana toimi Kela, enkä hyvityksenä saisi kokea edes aktiivimallin ehtojen täyttämymistä puolen vuoden työstä.
Noh, onpahan mietiskeltävää leikattua työttömyystukea hakiessani. Huoli huomisesta painoi, joten huuhdoin kurkustani alas lääkärin määrämän bentson, melatoniinin ja viininjämien muodostaman koktailin.
Mieltäni lämmitti viikonlopun muistot ja itsekannustuksen tunne, olinhan jaksanut perjantaina juosta viidentoista kilometrin lenkin joten lepo oli ansaittu. Ehkä näillä apuvälineillä saisi unta.
Herätyskelloni olisi piipannut yhdeksältä, mutta heräsin virkeänä puoli viideltä aamulla. Katselin kännykästä maailman tapahtumat Redditistä, sekä lueskelin Ylilaudan sekalaisen keskustelupalstan etusivun. Hörähtelin ääneen "Kohta ne lampaat herää töihin, bää bää!" keskusteluille, joita oli useampi. "Rotta siellä vinkuu, onko kivaa syödä loppukuu makaroneja?" kuului vastaus. Tarkastin myös eri alalaudalta tapani mukaan onko Paltamolainen alkoholisti, animefanaatikko, seksuaalisuudeltaan häilyvä jännämies Upi toilaillut poissaollessani mitään erikoista ja hauskaa.
Ei ollut tällä kertaa.
Kellon lyötyä viisi totesin itselleni, että olisi se tietty hyvä saada tänään jotain aikaankin. Aloin vetämään juoksuvaatteita päälleni. Katsoin ikkunasta sateista säätä, tuomiokirkkoa ja sen maalausta muistuttavaa siluettia taivasta vasten. Puin sykevyön ja lenkkarit päälleni, ja kuulin jonkun naapurin lähtevän kotoaan, luultavimmin töihin. Odotin hetken ennen ulosmenoa, etten joutuisi tapaamaan.
Kello piippasi ulkona GPS-signaalin ja sykkeeni löytymistä, olin siis ilmeisesti elossa ja vieläpä maapallolla. Yön kestäneen sateen syystä valitsin asvaltoidun reitin märän metsän sijaan. Juostuani ensimmäisen kilometrin loivaan ylämäkeen ranteestani kuului kannustava piippaus. Kuntosi on keskimääräistä parempi, +4! se ilmaisi. Nostin hieman tahtia ja keskityin hengitykseen.
Kierrettyäni tutun lenkin uskollinen kelloni ilmaisi minun juosseen uudet nopeusennätykset sekä kilometrin, viiden kilometrin että mailin matkalta. Henkilökohtaiset ennätykset siis, olenhan vain kaksisuuntaisesta kärsivä kolmekymppinen työtön mies, en olympiakandidaatti. Olin silti varsin tyytyväinen tulokseen, vaikka tiesinkin että ainoat siitä kiinnostuneet olivat minä itse ja siskoni, jotka kannustamme toisiamme kuntoilussa.
Kehoni oli niin kuuma urheilun jäljiltä, että kylmimmälle säädetty suihku ei tuntunut kuin lempeän viileälle ihoani vasten. Yleensä olen arka kylmän veden edessä. Arka kuin rotta konsanaan, ja sellaiseksi itseni yleensä tunsinkin eläessäni toisten työn hedelmillä. Laitoin aamukahvit tippumaan ja istahdin sängyn laidalle meditoimaan.
Pidin parhaani mukaan huomioni hengityksessä, kunnes havahduin siihen että Moccamaster oli jo aikansa ollut hiljaa. Mietiskelin vastikään mieleeni tullutta buddhalaisuutta ja sen arvoja kaataessani mukiini päivän ensimmäiset piristeet. Ehkä siinä olisi itselle hyvä suunta, uskonto tai filosofia. Lienee mielipidekysymys mihin kategorisoi. Tervehdin nimeltä lemmikkikäärmeeni samalla kun tarkastin heidän olosuhteensa. Bella tervehti takaisin iloisesti heiluttelemalla kieltään. Gandalf ja Smith nukkuivat.
Laitoin suuhuni sulamaan minttupastillinmakuiset Lamotrigin mielialalääkkeeni. Hyvälle maistuivat, ja kaupan päälle niiden pitäisi vieläpä ehkäistä sairauteni masennusjaksoja. En pidä ajatuksesta aivokemioita muokkaavien lääkkeiden päivittäisestä syömisestä, mutta ilman niitä en usko että saisin koskaan pidettyä työpaikkaa, mikäli joskus sellaisen saan. Nämä tasaavat mielialaa tappamatta täysin luovia hypomaanisia jaksoja, mutta kuitenkin vähentävät impulsiivisuutta.
Jalkeilla ollessani päätin siivoilla asuntoa ja ilahduttaa sillä puolisoani, joka oli perheensä luona visiitillä. Asunto oli tavanomaista siistimpi, vaikka varmasti tavallisen tallaajan mielestä hieman sotkuinen. Minun mielestäni se on upea, boheemi ja persoonallinen. Täynnä rakkaani maalaamaa taidetta.
Viikkasin pyykit kaappiin, omani hutiloiden ja kumppanini paidat tarkemmin. Tyytyväisenä siisteydestä menin pesemään hampaani, kunnes sain aikaan lievän kakomisen nielaistuani vahingossa hammastahnaa. Hetken seisoin suorassa ja hengittelin syvään, kunnes parin minuutin kuluttua huuhdoin aamukahvini pöntöstä alas. Tympääntyneenä purskuttelin suun vedellä. En juuri pidä oksentamisesta, vaikka nautinkin itseni kiusaamisesta eri tavoin.
Tyhjennettyä räjähtävästi molemmat päät tein päätöksen laittaa viestin kuntoutustädille etten pääsisi aamutapaamiselle oksennustaudin vuoksi. Ei se tauti ollut tietenkään, refleksi vain. En vain halunnut mennä tekemään päätöksiä asioista jotka eivät kiinnosta. Makoilin sohvalla mietiskellen vaihtoehtojani työkokeiluun. Sekä kirjastotyö että it-tuki tuntuivat ihan siedettävältä ajanvietteeltä, mutta hyvin päämäärättömiltä.
Kadehdin masentunutta parasta ystävääni, jolla on lukuisia vakavia synnyinperäisiä sairauksia. Hän ei voi edes juosta vaikka haluaisi, kun sydän on leikattu ja lääkäri kieltää. Hänellä on työkyvyttömyyseläke, joka on kaltaiselleni laiskimukselle vain kaukainen unelma. Hän saa testosteronia ihovoiteesta, kun itse joutuisin nähdä vaivan tehdä kyykkyjä salilla. Oi vääryys, että minulla on kykyjä tehdä asioita ja kadehdin niitä jotka eivät voi. Tunsin oloni hyvin itsekkääksi ja typeräksi.
Päätin kysyä psykedeeleiltä ratkaisua ongelmaani. Halusin selvittää mitä haluan elannokseni tehdä, asia kun on vaivannut minua jo niin pitkään kuin muistan.
Kaivoin jääkaapin perältä purkista kaksi folioon käärittyä sokeripalaa, joihin oli tiputettu yksittäiset tipat jonkin nimettömän kemistin valmistamaa LSD:tä. Laitoin sokeripalat suuhuni ja aloin valmistella itselleni pientä alttaria elämänsuunnan mietiskelyyn. Riisuin makuuhuoneen ikkunalta värikkäät led-valot, ja kannoin elämänkumppanini peilin eloisine postikortteineen ja leikkeineen olohuoneeseen. "When nothing is sure, everything is possible" oli yksi näistä elämänviisauksista. Keitin vettä ja laitoin kahvimukiini hautumaan halpaa vihreää teetä. Koristelin peilin värikkäillä valoilla. Otin esiin jumppamaton, ja aloin tekemään venytyksiä, sekä päästä keksimiäni joogaliikkeitä, mikä nyt sattui tuntumaan jumiutuneissa lihaksissa hyvältä. Laitan soimaan lempialbumini, Pink Floyd - Dark Side of the Moon. Istahdan värikkäästi valaistun peilin eteen jalat ristissä, katson peilikuvaani silmiin, ja odotan.
Meditoituani aikani tunnen vaikutuksen alkavan. Värit kirkastuvat ja alkavat aaltoilemaan. Positiivisuus ja rakkauden tunteet valtaavat kehon ja mielen. Tuttu, kotona olemisen tunne. "Home, home again. I like to be here when I can" soi taustalla. Kaikki psykedeelit tuntuvat tuovan aina lopulta aina samaan paikkaan, kotiin, tarkkailemaan universumia. Tai tajuamaan, että sinä olet universumi joka tarkkailee itseään. Tuijotan itseäni silmiin ja kysyn peilikuvaltani, että mitä sinä tahdot elämälläsi tehdä, nyt kun kaikki tuntuu olevan hyvin. Raha-asiat tuntuvat olevan ainoita jotka painavat mieltäni. Jollain olisi tuotava leipä pöytään, tokaisen heijastukselleni. Peilikuvani tuijottaa minua takaisin ja hymyilee.
Vastausta ei heti kuulu, mutta ei tarvitsekkaan. Näen kuinka ihoni vanhenee, ryppyyntyy ja kurtistuu kun kyyhötän, mutta noustessani ryhdikkääseen asentoon ihoni selkenee virheettömäksi, muutun nuoremmaksi ja lihakseni näyttävät kasvavan esiin. Vaihtelen huvikseni asentoa näiden välillä. Näen lyhistyneenä ollessani miten kasvoiltani paistaa katkeruus, inho, viha, kateus ja yleinen pahansuopaisuus. Kun laitan selkäni suoraan, rinnan ulos ja hartiat taakse, näen itsessäni rakkauden, rohkeuden, voiman, anteliaisuuden ja kunnian.
Sekunnit muuttuvat minuuteiksi, ja minuutit tunneiksi. Koen kovaa henkistä myllerrystä, aistien ylikuormittumaa. Näen kauniita värejä ja kuvioita. Siirryn välillä sänkyyn peiton alle, siellä on turvassa. En käytä psykedeelejä koska ne olisivat hauskoja ja päihdyttäviä, vaan koska ne ovat vaikeita ja antavat lopussa palkinnon. En pelaa pelejäkään helpolla vaikeustasolla, mielummin vaikealla ja häviän kunnes onnistun. Kunpa onnistuisin soveltamaan samaa omaan elämääni.
Kysyn uudelleen peilikuvaltani saman kysymyksen. Tällä kertaa vastaus tulee selkeästi - haluan auttaa ihmisiä. Päätän seuraavana päivänä tapaamisessa pyytää päästä työkokeiluun auttamaan mielenterveys- ja päihdeongelmaisia, tai edes johonkin lähelle sitä alaa jos mahdollista.
Mietiskelen sängyssä vaihtoehtojani tähän kutsumukseen. Jos haluan lyödä rahoiksi, niin kouluttautuisin terapeutiksi. En tiedä asiaa selvittämättä mitä koulutusta tarvii muihin alan työtehtäviin, mutta tärkeintä lienee että tunnen haluavani auttaa ihmisiä joilla on ongelmia. Se on suunta jota minulla ei muutama tunti sitten ollut. Ehkä voin samalla auttaa itseäni kun autan muita. Kenties mieleni muuttuu, kuten on muuttunut aiemminkin, mutta jollain tavoin tämä tuntuu hyvin oikealta. Tuntuu nyt, että ensimmäistä kertaa on joku työ mitä haluan tehdä.
Tämän sairauden kanssa ei saisi käyttää mitään huumaavia aineita, mutta tykkään tehdä päinvastoin kun käsketään. Se kuuluu taudinkuvaan. Olen käyttänyt psykedeelejä kerran vuodessa ehkä viitisen vuotta, ja jokaisella kerralla on tuntunut, että olen jälkeenpäin hieman viisaampi, empaattisempi ja onnellisempi. Tai sitten vain luulen olevani, en tiedä kannattaako minun mielipiteeseeni luottaa.
Haen jääkaapista alkoholittoman oluen. Enhän halua että lihon, tai että alkoholi hidastaisi aamuisen hyvän ennätysnopean lenkin palautumista. Alkoholi on mielestäni kova huume. Olutta läikkyy vahingossa matolle katsellessani dokumenttia mustista aukoista. Se ei haittaa, kuivaan sen paperilla pois ja hymyilen. Otan yhden tavallisen oluen kun aiempi loppuu, sekään ei haittaa. Hyvä palautusjuoma. Ei ole varaa hakea lähikaupasta kolmatta olutta, mutta ei sekään haittaa, hyvä vain. Aurinkokin alkaa kauniisti pilkistämään sateisen päivän jälkeen.
submitted by ajatuksiani to Suomi [link] [comments]


2019.07.08 21:59 ajatuksiani Erikoinen päivä elämässäni

Hei kaikille! Sain inspiraation kirjoitella itselleni blogityyliin päivän tapahtumista, ja ajattelin jakaa sen tännekin jos joku haluaa lukea ja/tai keskustella aiheesta.Taustatietoina sanottakoon että olen noin kolmekymppinen mies, sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, vähävarainen ja olen ollut pitkin elämääni pätkätöissä jotka ovat päättyneet yleensä masennuskauden burnouttiin, potkuihin tai ihan vaan määräaikaisuuden loppumiseen. En ole oikein löytänyt suuntaa elämälleni.
Tarina sisältää huumeiden käyttöä, joten vältä lukemasta jos se aiheuttaa sinussa ikäviä tunteita. Se sisältää myös iloisia oivalluksia, ja näkymää siihen miten sosiaaliset ja yhteiskunnan paineet vaikuttavat ihmiseen. Kiitos jo etukäteen, jos joku jaksaa lukea. En ole ennen oikein kirjoittanut mitään, joten pahoittelen jos teksti on vaikeasti luettavaa tai huonosti säestettyä.


Saavuin kotiin sunnuntai-iltana. Olin viettänyt loistavan viikonlopun maaseudulla, puolisoni ja yhteisen ystävämme syntymäkodissa. Kävimme saunassa, ja istumme laiturilla kuunnellen Juicen klassikoita ja muita yhteisiä suosikkibiisejä. Vesi oli sopivan viileää, juuri sopivaa saunasta pulahtamiseen. Naisia se vähän palelsi, mutta uskalsivat epäröinnin jälkeen uimaan. Siemailimme laiturilla valko- ja punaviinia, samalla nautiskellessamme saunan kiukaalla kypsyneitä perunoita ja paprikoita, makkaraa unohtamatta. Jaoimme yhteisiä murheitamme, muistoja, päivän tapahtumia ja unelmia.
Mietin kotona huomista, ja kuinka minun tulisi valita palkaton työkokeilupaikka todennäköisesti kirjaston ja IT-tuen väliltä. Maksajana toimi Kela, enkä hyvityksenä saisi kokea edes aktiivimallin ehtojen täyttämymistä puolen vuoden työstä.
Noh, onpahan mietiskeltävää leikattua työttömyystukea hakiessani. Huoli huomisesta painoi, joten huuhdoin kurkustani alas lääkärin määrämän bentson, melatoniinin ja viininjämien muodostaman koktailin.
Mieltäni lämmitti viikonlopun muistot ja itsekannustuksen tunne, olinhan jaksanut perjantaina juosta viidentoista kilometrin lenkin joten lepo oli ansaittu. Ehkä näillä apuvälineillä saisi unta.
Herätyskelloni olisi piipannut yhdeksältä, mutta heräsin virkeänä puoli viideltä aamulla. Katselin kännykästä maailman tapahtumat Redditistä, sekä lueskelin Ylilaudan sekalaisen keskustelupalstan etusivun. Hörähtelin ääneen "Kohta ne lampaat herää töihin, bää bää!" keskusteluille, joita oli useampi. "Rotta siellä vinkuu, onko kivaa syödä loppukuu makaroneja?" kuului vastaus. Tarkastin myös eri alalaudalta tapani mukaan onko Paltamolainen alkoholisti, animefanaatikko, seksuaalisuudeltaan häilyvä jännämies Upi toilaillut poissaollessani mitään erikoista ja hauskaa.
Ei ollut tällä kertaa.
Kellon lyötyä viisi totesin itselleni, että olisi se tietty hyvä saada tänään jotain aikaankin. Aloin vetämään juoksuvaatteita päälleni. Katsoin ikkunasta sateista säätä, tuomiokirkkoa ja sen maalausta muistuttavaa siluettia taivasta vasten. Puin sykevyön ja lenkkarit päälleni, ja kuulin jonkun naapurin lähtevän kotoaan, luultavimmin töihin. Odotin hetken ennen ulosmenoa, etten joutuisi tapaamaan.
Kello piippasi ulkona GPS-signaalin ja sykkeeni löytymistä, olin siis ilmeisesti elossa ja vieläpä maapallolla. Yön kestäneen sateen syystä valitsin asvaltoidun reitin märän metsän sijaan. Juostuani ensimmäisen kilometrin loivaan ylämäkeen ranteestani kuului kannustava piippaus. Kuntosi on keskimääräistä parempi, +4! se ilmaisi. Nostin hieman tahtia ja keskityin hengitykseen.
Kierrettyäni tutun lenkin uskollinen kelloni ilmaisi minun juosseen uudet nopeusennätykset sekä kilometrin, viiden kilometrin että mailin matkalta. Henkilökohtaiset ennätykset siis, olenhan vain kaksisuuntaisesta kärsivä kolmekymppinen työtön mies, en olympiakandidaatti. Olin silti varsin tyytyväinen tulokseen, vaikka tiesinkin että ainoat siitä kiinnostuneet olivat minä itse ja siskoni, jotka kannustamme toisiamme kuntoilussa.
Kehoni oli niin kuuma urheilun jäljiltä, että kylmimmälle säädetty suihku ei tuntunut kuin lempeän viileälle ihoani vasten. Yleensä olen arka kylmän veden edessä. Arka kuin rotta konsanaan, ja sellaiseksi itseni yleensä tunsinkin eläessäni toisten työn hedelmillä. Laitoin aamukahvit tippumaan ja istahdin sängyn laidalle meditoimaan.
Pidin parhaani mukaan huomioni hengityksessä, kunnes havahduin siihen että Moccamaster oli jo aikansa ollut hiljaa. Mietiskelin vastikään mieleeni tullutta buddhalaisuutta ja sen arvoja kaataessani mukiini päivän ensimmäiset piristeet. Ehkä siinä olisi itselle hyvä suunta, uskonto tai filosofia. Lienee mielipidekysymys mihin kategorisoi. Tervehdin nimeltä lemmikkikäärmeeni samalla kun tarkastin heidän olosuhteensa. Bella tervehti takaisin iloisesti heiluttelemalla kieltään. Gandalf ja Smith nukkuivat.
Laitoin suuhuni sulamaan minttupastillinmakuiset Lamotrigin mielialalääkkeeni. Hyvälle maistuivat, ja kaupan päälle niiden pitäisi vieläpä ehkäistä sairauteni masennusjaksoja. En pidä ajatuksesta aivokemioita muokkaavien lääkkeiden päivittäisestä syömisestä, mutta ilman niitä en usko että saisin koskaan pidettyä työpaikkaa, mikäli joskus sellaisen saan. Nämä tasaavat mielialaa tappamatta täysin luovia hypomaanisia jaksoja, mutta kuitenkin vähentävät impulsiivisuutta.
Jalkeilla ollessani päätin siivoilla asuntoa ja ilahduttaa sillä puolisoani, joka oli perheensä luona visiitillä. Asunto oli tavanomaista siistimpi, vaikka varmasti tavallisen tallaajan mielestä hieman sotkuinen. Minun mielestäni se on upea, boheemi ja persoonallinen. Täynnä rakkaani maalaamaa taidetta.
Viikkasin pyykit kaappiin, omani hutiloiden ja kumppanini paidat tarkemmin. Tyytyväisenä siisteydestä menin pesemään hampaani, kunnes sain aikaan lievän kakomisen nielaistuani vahingossa hammastahnaa. Hetken seisoin suorassa ja hengittelin syvään, kunnes parin minuutin kuluttua huuhdoin aamukahvini pöntöstä alas. Tympääntyneenä purskuttelin suun vedellä. En juuri pidä oksentamisesta, vaikka nautinkin itseni kiusaamisesta eri tavoin.
Tyhjennettyä räjähtävästi molemmat päät tein päätöksen laittaa viestin kuntoutustädille etten pääsisi aamutapaamiselle oksennustaudin vuoksi. Ei se tauti ollut tietenkään, refleksi vain. En vain halunnut mennä tekemään päätöksiä asioista jotka eivät kiinnosta. Makoilin sohvalla mietiskellen vaihtoehtojani työkokeiluun. Sekä kirjastotyö että it-tuki tuntuivat ihan siedettävältä ajanvietteeltä, mutta hyvin päämäärättömiltä.
Kadehdin masentunutta parasta ystävääni, jolla on lukuisia vakavia synnyinperäisiä sairauksia. Hän ei voi edes juosta vaikka haluaisi, kun sydän on leikattu ja lääkäri kieltää. Hänellä on työkyvyttömyyseläke, joka on kaltaiselleni laiskimukselle vain kaukainen unelma. Hän saa testosteronia ihovoiteesta, kun itse joutuisin nähdä vaivan tehdä kyykkyjä salilla. Oi vääryys, että minulla on kykyjä tehdä asioita ja kadehdin niitä jotka eivät voi. Tunsin oloni hyvin itsekkääksi ja typeräksi.
Päätin kysyä psykedeeleiltä ratkaisua ongelmaani. Halusin selvittää mitä haluan elannokseni tehdä, asia kun on vaivannut minua jo niin pitkään kuin muistan.
Kaivoin jääkaapin perältä purkista kaksi folioon käärittyä sokeripalaa, joihin oli tiputettu yksittäiset tipat jonkin nimettömän kemistin valmistamaa LSD:tä. Laitoin sokeripalat suuhuni ja aloin valmistella itselleni pientä alttaria elämänsuunnan mietiskelyyn. Riisuin makuuhuoneen ikkunalta värikkäät led-valot, ja kannoin elämänkumppanini peilin eloisine postikortteineen ja leikkeineen olohuoneeseen. "When nothing is sure, everything is possible" oli yksi näistä elämänviisauksista. Keitin vettä ja laitoin kahvimukiini hautumaan halpaa vihreää teetä. Koristelin peilin värikkäillä valoilla. Otin esiin jumppamaton, ja aloin tekemään venytyksiä, sekä päästä keksimiäni joogaliikkeitä, mikä nyt sattui tuntumaan jumiutuneissa lihaksissa hyvältä. Laitan soimaan lempialbumini, Pink Floyd - Dark Side of the Moon. Istahdan värikkäästi valaistun peilin eteen jalat ristissä, katson peilikuvaani silmiin, ja odotan.
Meditoituani aikani tunnen vaikutuksen alkavan. Värit kirkastuvat ja alkavat aaltoilemaan. Positiivisuus ja rakkauden tunteet valtaavat kehon ja mielen. Tuttu, kotona olemisen tunne. "Home, home again. I like to be here when I can" soi taustalla. Kaikki psykedeelit tuntuvat tuovan aina lopulta aina samaan paikkaan, kotiin, tarkkailemaan universumia. Tai tajuamaan, että sinä olet universumi joka tarkkailee itseään. Tuijotan itseäni silmiin ja kysyn peilikuvaltani, että mitä sinä tahdot elämälläsi tehdä, nyt kun kaikki tuntuu olevan hyvin. Raha-asiat tuntuvat olevan ainoita jotka painavat mieltäni. Jollain olisi tuotava leipä pöytään, tokaisen heijastukselleni. Peilikuvani tuijottaa minua takaisin ja hymyilee.
Vastausta ei heti kuulu, mutta ei tarvitsekkaan. Näen kuinka ihoni vanhenee, ryppyyntyy ja kurtistuu kun kyyhötän, mutta noustessani ryhdikkääseen asentoon ihoni selkenee virheettömäksi, muutun nuoremmaksi ja lihakseni näyttävät kasvavan esiin. Vaihtelen huvikseni asentoa näiden välillä. Näen lyhistyneenä ollessani miten kasvoiltani paistaa katkeruus, inho, viha, kateus ja yleinen pahansuopaisuus. Kun laitan selkäni suoraan, rinnan ulos ja hartiat taakse, näen itsessäni rakkauden, rohkeuden, voiman, anteliaisuuden ja kunnian.
Sekunnit muuttuvat minuuteiksi, ja minuutit tunneiksi. Koen kovaa henkistä myllerrystä, aistien ylikuormittumaa. Näen kauniita värejä ja kuvioita. Siirryn välillä sänkyyn peiton alle, siellä on turvassa. En käytä psykedeelejä koska ne olisivat hauskoja ja päihdyttäviä, vaan koska ne ovat vaikeita ja antavat lopussa palkinnon. En pelaa pelejäkään helpolla vaikeustasolla, mielummin vaikealla ja häviän kunnes onnistun. Kunpa onnistuisin soveltamaan samaa omaan elämääni.
Kysyn uudelleen peilikuvaltani saman kysymyksen. Tällä kertaa vastaus tulee selkeästi - haluan auttaa ihmisiä. Päätän seuraavana päivänä tapaamisessa pyytää päästä työkokeiluun auttamaan mielenterveys- ja päihdeongelmaisia, tai edes johonkin lähelle sitä alaa jos mahdollista.
Mietiskelen sängyssä vaihtoehtojani tähän kutsumukseen. Jos haluan lyödä rahoiksi, niin kouluttautuisin terapeutiksi. En tiedä asiaa selvittämättä mitä koulutusta tarvii muihin alan työtehtäviin, mutta tärkeintä lienee että tunnen haluavani auttaa ihmisiä joilla on ongelmia. Se on suunta jota minulla ei muutama tunti sitten ollut. Ehkä voin samalla auttaa itseäni kun autan muita. Kenties mieleni muuttuu, kuten on muuttunut aiemminkin, mutta jollain tavoin tämä tuntuu hyvin oikealta. Tuntuu nyt, että ensimmäistä kertaa on joku työ mitä haluan tehdä.
Tämän sairauden kanssa ei saisi käyttää mitään huumaavia aineita, mutta tykkään tehdä päinvastoin kun käsketään. Se kuuluu taudinkuvaan. Olen käyttänyt psykedeelejä kerran vuodessa ehkä viitisen vuotta, ja jokaisella kerralla on tuntunut, että olen jälkeenpäin hieman viisaampi, empaattisempi ja onnellisempi. Tai sitten vain luulen olevani, en tiedä kannattaako minun mielipiteeseeni luottaa.
Haen jääkaapista alkoholittoman oluen. Enhän halua että lihon, tai että alkoholi hidastaisi aamuisen hyvän ennätysnopean lenkin palautumista. Alkoholi on mielestäni kova huume. Olutta läikkyy vahingossa matolle katsellessani dokumenttia mustista aukoista. Se ei haittaa, kuivaan sen paperilla pois ja hymyilen. Otan yhden tavallisen oluen kun aiempi loppuu, sekään ei haittaa. Hyvä palautusjuoma. Ei ole varaa hakea lähikaupasta kolmatta olutta, mutta ei sekään haittaa, hyvä vain. Aurinkokin alkaa kauniisti pilkistämään sateisen päivän jälkeen.
submitted by ajatuksiani to arkisuomi [link] [comments]


Sanna Marin harmaa talous KRÄÄSÄÄ LAIDASTA LAITAAN  Random feivöritit #1 Mä sporttaan 1 - YouTube Raha - vieraana Terhi Majasalmi Tuomari Nurmio - Rahamies - YouTube Tienaa rahaa - YouTube P1kkuP1ru - YouTube RAY Elektroninen pajatso 50mk päävoitolla

Kysely: kaksi viidestä yksinasuvasta pitää elämisen ...

  1. Sanna Marin harmaa talous
  2. KRÄÄSÄÄ LAIDASTA LAITAAN Random feivöritit #1
  3. Mä sporttaan 1 - YouTube
  4. Raha - vieraana Terhi Majasalmi
  5. Tuomari Nurmio - Rahamies - YouTube
  6. Tienaa rahaa - YouTube
  7. P1kkuP1ru - YouTube
  8. RAY Elektroninen pajatso 50mk päävoitolla
  9. Jacque Fresco - Raha
  10. MY DAY - ARKITREENI JA RUOKA

Häiriintynyt gootti-örvelö-neiti Etelä-suomesta, joka tekee suurimmaksi osaksi meikki -ja aihevideoita. Ollaan yhdessä tyhmiä, eikä oteta asioita liian vakav... Tuomari Nurmion kappale levyltä Karaokekuningas (1995). Taas ihan perus mydayta kehiin! Paljon on tullut treeneistä ja ruoasta kyselyitä ja ne tulikin luontevasti tässä videon yhteydessä esiin, kuten myös yksi mun lemppariresepteistä. Raha ei kasva puussa, mutta taas yksi tapa hankkia sitä lisää. Kiitos ja kumarrus ja ei maksa mittöön. Tykkää jos maistui! Kaikki tienaamaan kassit täyteen käteistä? Tämä on yksi osa Earth 2.0 -elokuvan teaser- sarjasta joka on pohjustus tälle tulevaisuudessa julkaistavalle elokuvalle joka kertoo Venus Projektista ja Jacque Frescon ideoista. Tämän ... Urheilun täytyy olla jokaiselle jollain tavalla mahdollista. Urheilu on aina ollut lähellä mun sydäntä, ihan pienestä saakka. Se ei kuitenkaan ikinä ole ollu... Vientiversio, jossa elektroninen rahalukko (vain yksi raha-aukko) ja päävoitto keskiportista 50mk. Valopatsaan summat yhteensä 95 (alhaaltapäin 5-10-5-10-5-1... Pitkästä aikaa suosikkeja! ⇊ LUE MINUT ⇊ KYSY MULTA Q&A-KYSYMYKSIÄ TÄGILLÄ: #askpiru SOMET: Instagram: miss_biohazard Snapchat: p1kkup1ru Ask.fm: P1runperkele. Tässä ohjelmassa aiheena raha, joka kuitenkin loppujen lopuksi on yksi vahvimpia ohjaajia meidän elämässä, halusimmepa tai emme. Miksi jotkut osaavat suhtaut... Sanna Marin 21.9.2016 Arvoisa puhemies! Haluan nostaa saman asian esiin, jonka edustaja Ojala-Niemelä ja edustaja Kymäläinen täällä jo esittivät, eli kyse on harmaan talouden torjunnan ...